Retrohenkistä pohdiskelua Hennalta vuoden 2012 alusta.

 

Tervehdys kaikille lukijoille. Ensimmäinen vuosi Bisnesakatemiassa on taittumassa kevääseen ja uudistuneen ilmeemme kunniaksi nyt olisi hyvä aika summata mietteitä kuluneista kuukausista.

Punainen lanka yrityksemme toiminnalle ja opinahjomme tavoitteille kiteytettiin alussa yrityksemme nimeen; tiimityö ja ilon kautta yhdessä tekeminen ja oppiminen. ME+ILO. Viime syyskuusta alkanut taival tämän ajatuksen parissa on käynyt läpi hurjat myrskyt ja myllerrykset ja saanut ainakin allekirjoittaneen ymmärtämään perinpohjaisesti miksi ryhmässä tekemistä ja työskentelyä on tärkeää opiskella ennen työelämään astumista. Onhan nykyään ennemmin lähes sääntö, kuin poikkeus, että alati nopeammalla tahdilla muuttuvassa työelämässä siirrytään monialaosaajista monipuolisesti osaaviin tiimeihin, joissa jokaisella jäsenellä on rautainen tietotaito omasta vahvuusalueestaan, sekä kyky ja taito toimia ryhmässä ja saada tiimistä toimiva yksikkö. Uskallan väittää, että yksikään ei pudistele päätään seuraavan kysymyksen kohdalla ”Osaatko toimia tiimissä?”. Itsekin nyökyttelin innokkaasti viime syyskuussa, vahvasti myös  uskoen omaan olettamukseeni.

Mitäs sitten kävikään?

Lähtökohtana oli siis 13 enemmän ja vähemmän toisilleen tuntematonta opiskelijaa, joilla jokaisella oli erilaiset osaamisalueet ja kiinnostuksien kohteet. Näistä pioneereista muodostettiin tiimi, osuuskunta, jonka puitteissa lähdettiin oppimaan uudenlaisesta opiskelumuodosta, työelämästä, bisneksestä, innovatiivisesta ajattelusta, ongelmanratkaisusta, mutta ennen kaikkea toisistamme ja siitä mitä on oikea tiimityö kaikkien korulauseiden takana.

Asiahan on niin, että kaikki on hyvin, kun kaikki on hyvin. Mutta kun projektit, deadlinet, kurssit, treenit ja aloittavan yrityksen yleiset haasteet alkavat kerääntyä ja soppaan heitetään vielä henkilökemiat ja omien paikkojen etsiminen, joutuu tiimi ymmärrettävästi hurjalle koetukselle. Yhteen hiileen puhaltaminen onkin huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty ja oman edun tavoittelu tuntuu helpolta ja houkuttelevalta. Ilmiö on ilmeisen yleinen myös lähes kaikkien ”normaalien” yritysten arjessa.

Kaikki projektit kuitenkin hoidettiin äärimmäisen tunnollisesti ja huolellisesti yrityksen sisäisistä klikeistä huolimatta ja niistä saadut kannustavat palautteet ja kiitokset olivat korvaamaton polttoaine ja motivaattori yritykselle.  Ja niinpä pikkuhiljaa lukemattomien keskustelujen, palaverien, inspiroivien tiimiopusten lukemisien, kokousten, ”avautumis”päivien sekä itseensä menemisien jälkeen, Meilo kahlasi läpi tuulten ja tuiskujen, löysi yhteisen sävelen ja ennen kaikkea tiimihengen.

Nyt kevään kynnyksellä katselen näitä kasvukipujen siivittämiä alkukuukausia ja mietin, että juuri näinhän sen pitikin mennä. Mitä hyötyä olisi silotellun tien kulkemisesta ollut nyt tai tulevaisuudessa? Uskon, että viimeisen puolen vuoden koettelemus antoi meille jokaiselle kultaakin kalliimpaa oppia toisten ihmisten ymmärtämisestä ja erilaisten mielipiteiden kunnioittamisesta. Tiedän, että jokainen meistä on tämän jälkeen valmiimpi työelämän tuomiin haasteisiin; olemme kykeneväisiä ratkaisemaan konflikteja, nostamaan kissoja ja koiria pöydille, puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä sekä löytämään ratkaisuja yhteistyössä, toisia kannustaen ja motivoiden.

Opiskeluprosessimme Meilossa on vasta aluillaan, mutta uskon, että nyt kun ymmärrän kysymyksen ”Osaatko toimia tiimissä?”, pystyn parin vuoden päästä vastaamaan siihen innokkaasti nyökytellen ja sitä todella tarkoittaen.
Uskomattoman mielenkiintoisen ja monipuolisen alkutaipaleen jälkeen jään innolla odottamaan tulevia haasteita ja koitoksia Bisnesakatemian riveissä.
                                                                                                                                                                        -Henna-